Perustietoutta mäyräkoirien terveydestä

Mäyräkoirien sairauksia, ote Suomen mäyräkoiraliiton sivuilta

Mäyräkoirat ovat roturyhmänä kohtuullisen hyvin säilyneet ilman suuria määriä perinnöllisiä sairauksia. Selkärangan välilevytyrä eli ns. Mäyräkoirahalvaus lienee tunnetuin.

Selkärangan ongelmiin pyritään vaikuttamaan selkärangan röntgentutkimuksilla, joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Koirien omistajat ja kasvattajat ovat voineet yhteien sopimuksen puitteissa antaa koirien tiedot Suomen Mäyräkoiraliiton omaan julkaisuun. Suomessa kasvattajat ovat oma-aloitteisesti kuvauttaneet koiriaan, mutta 1.6.2013 tulokset siirtyivät kennelliiton hallintaan. Voit käydä tutustumassa selkärangan kuvaukseen SML ry:n sivustolta.

Pes Varus

Eli Raajojen luiden kasvulinjojen liian aikainen sulkeutuminen aiheuttaa raajojen epänormaalia taipumista ja kyynär-, kinner ja polvinivelen epämuotoisuutta.

Etujalassa yleisintä on kyynärluun alapään kasvulinjan ennenaikainen sulkeutuminen. Tämä johtaa epäsuhtaan kyynär-ja värttinäluun pituudessa, eturaajojen luiden epänormaaliin taipumiseen ja kyynärnivelen epämuotoisuuteen. Myös värttinäluun kasvulinja voi sulkeutua liian aikaisin osittain tai kokonaan. Lopputuloksena molemmista voi olla kyynärnivelen nivelrikko.

Takajaloissa sääriluun sisäpuolisen kasvulinjan sulkeutuminen johtaa jalan taipumiseen sisäänpäin kintereestä alaspäin (pes varus). Kirjallisuuden perusteella tämä on nimenomaan mäyräkoirien kasvuhäiriö. Pes varukseen voi liittyä myös polvilumpion sijoiltaan meno. Hoitamattomana tämä kasvuhäiriö voi johtaa kinnerja polvinivelen nivelrikkoon.

Kasvuhäiriö huomataan usein tutkittaessa nuoren koiran ontumaa tai koiran jalan epänormaalia asentoa tai liikerataa. Hoitona etu- ja takajalan vaikeissa kasvuhäiriöissä käytetään nuorena tehtyä luiden oikaisuleikkausta. Vanhemmilla koirilla ontumisen syynä voi olla epämuodostuneeseen niveleen kehittyvä nivelrikko. Kasvulinjojen liian aikainen sulkeutuminen voi johtua tapaturmasta, mutta useimmiten se tapahtuu mäyräkoirilla ilman tapaturmaa ja sitä pidetään niillä perinnöllisenä. Perinnöllisyysmekanismista ei ole tietoa.

Jalostussuositus: Rotumääritelmässä kiinnitetään huomiota raajojen suoruuteen edestä ja takaa katsottuna, etujalat eivät myöskään saa taipua eteenpäin. Rotumääritelmä varmasti osaltaan vähentää tämän kasvuhäiriön esiintymistä. Koiria, joilla kasvulinjat sulkeutuvat liian aikaisin ei tule käyttää jalostukseen. Linjoja, joissa tätä kasvuhäiriötä tiedetään olevan ei tule yhdistää. Jalostukseen ei tule käyttää koiraa, jolla on useita tällaisia jälkeläisiä. Lähde JTO liite2 sairaudet. Lue lisää Englanninkielinen kertomus kuvin TÄSTÄ linkistä!

Muita sairauksia

Kennelliiton PEVISA-ohjelman avulla on mäyräkoirilla silmäsairaudet saatu hyvin kuriin. Pitkäkarvaisten mäyräkoirien terveystietoja voit käydä katsomassa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä terveystutkimukset. Klikkaamalla eri tarkasteluajanjaksoja, pääset selaamaan mitä kaikkia virallisia tutkimuksia koirille on tehty.

Tässä on kuvattu mäyräkoirilla yleisiä ja/tai periytyviä tauteja.

Silmäsairauksia

PRA eli Etenevä verkkokalvon surkastuma

Sairaus tuhoaa verkkokalvon valoa aistivia soluja. Vähitellen koira tulee hämäräsokeaksi ja myöhemmin jopa täysin sokeaksi. Kliiniset oireet ilmaantuvat n. 2-4 vuoden iässä. Koira tulee hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Se alkaa törmäillä oudossa ympäristössä. Silmäterä on laaja ja silmäpohja loistaa pupilla-aukosta "epänormaalin kirkkaana". PRA on perinnöllinen. Koska periytyvyys tapahtuu väistyvän geenin välityksellä (resessiivinen), voi koira olla kliinisesti terve, vaikka kantaakin sairautta geeneissään. Jotta koira sairastuisi tulee sekä isän että emän perimässä olla sairautta aiheuttava geeni.

RD RETINA DYSPLASIA, Verkkokalvon kasvuhäiriö

RD esiintyy monimuotoisena. Vaikeissa muodoissa koko verkkokalvo irtautuu kokonaan. Tämä johtaa luonnollisesti täyteen sokeuteen. Toisessa muodossa verkkokalvo irtoaa useilta pieniltä alueilta ja kolmannessa muodossa verkkokalvo irtoaa kapeina poimuina. Kahdessa viimeisessä muodossa näkökyvyn heikkeneminen riippuu muutosten runsaudesta. Mäyräkoirilla on tavattu lähinnä poimuista verkkokalvon irtoamista. Nykykäsityksen mukaan näkökyky ei ole oleellisesti alentunut, jos poimuja on vähemmän kuin 10. Sairaus periytyy resessiivisesti ja voidaan todeta jo pentuiässä, joten sen vastustaminen ei ole ongelmallista.

HC KATARAKTA eli Harmaakaihi

Kataraktassa silmän linssi eli valoa taittava osa samentuu. Yleensä se tulee molempiin silmiin ja on etenevä eli sokeuteen johtava. Ilmenemisikä vaihtelee suuresti. PRA voi aiheuttaa seuraustautina Kataraktan, joten verkkokalvon tila on aina ensin tarkastettava, jos katarakta aiotaan leikata. Ns. Vanhuuden harmaakaihi ei ole varsinainen kaihi, vaan seuraus linssin tiivistymisestä iän myötä, sillä linssiin kasvaa uutta kuitua koko iän ajan.

IDIOPAATTINEN KERATIITTI

Keratiitti on sarbveiskalvon sairaus, jota esiintyy erityisesti pitkäkarvaisilla mäyräkoirilla. Siinä sarveiskalvoon syntyy haavoja, jotka ovat erittäin kivuliaita. Ne paranevat vähitellen itsestään, mutta saattavat uusia milloin tahansa. Sarveiskalvoon kehittyy myös harmaata pigmenttiä. Hoitamattomana tauti johtaa sokeuteen. Uusimpien tutkimusten mukaan keratiittia pidetään resessiivisesti periytyvänä.

DISTICHIASIS, Ylimääräiset karvat silmäluomien sisällä

Mm.Mäyräkoirilta on löytynyt distichiasis on tila, jossa normaalin ripsirivin takana on toinen ripsirivi, joka kasvaa sisäänpäin. Se hankaa sarveiskalvoa ja aiheuttaa tulehduksia ja haavautumista. Sairauden on todettu olevan perinnöllistä ja mahdollisesti periytyvän dominoivasti.

KORNEADERMOIDI, Sarveiskalvon ihosaareke

Synnynnäinen epämuodostuma, jossa karvaista ihokudosta kasvaa sarveiskalvolla. Saarekkeet häiritsevät silmän toimintaa ja ne on poistettava kirurgisesti.

MUITA SAIRAUKSIA

PATELLALUKSAATIO

Patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa esiintyy suhteellisen paljon kääpiöroduilla (mm.kääpiömäyräkoirat, kääpiövillakoirat, chihuahua) ja myös sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka (mm. Suomen pystykorva).

Vika on tavallisesti synnynnäinen ja sen oletetaan periytyvän useamman geenin vaikutuksesta ja väistyvästi. Vika jaetaan vakavuusasteen perusteella neljään eri asteeseen. Lievissä tapauksissa koira on oireeton. Vakavissa tapauksissa, jossa polvilumpio on pysyvästi poissa paikaltaan, oireet voidaan havaita jo ennen luovutusikää. Polven rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle.

Lievät I-asteen luksaatiot ovat tavallisesti täysin oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. Vakavimmissa II- ja III-asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikevaikuksia. Ravatessaan koira saattaa pitää sairasta raajaansa koukistettuna ilmassa muutaman askeleen verran(polvilumpio on poissa paikoiltaan) jatkaen sitten normaalia ravaamista(polvilumpio on paikallaan). Vakavissa IV-asteen luksaatioissa polvilumpio on pysyvästi poissa paikoiltaan. Jos luksaatio on molemminpuolinen, liikkuu koira takapää matalana, ikäänkuin hiipien, koska sen on vaikea ojentaa takajalkojaan. Se voi myös liikkua selkä köyryssä ja hyppiä kuin jänis ravatessaan.

Lievimpien luksaatioiden hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeammat tapaukset joudutaan hoitamaan kirurgisesti.

EPILEPSIA, kaatumatauti

Epilepsialla tarkoitetaan aivojen sähköisen toiminnan kohtauksittaista häiriötä, joka ilmenee erilaisina tajunnan ja liikunnan häiriöinä. Lievä epilepsiakohtaus voi olla ohimenevä poissaolon hetki. Vakava epilepsiakohtaus on klassinen kouristuskohtaus, jossa potilas menettää tajuntansa, kaatuu maahan, kouristelee, mahdollisesti virtsaa ja ulostaa alleen, puree leukansa yhteen niin, että suu vaahtoaa ja toipuu sitten itsekseen muutamassa minuutissa.

Epilepsiaa esiintyy monissa koiraroduissa ja mäyräkoirissa muutamissa suvuissa. Sairaus on perinnöllinen. Kaikki kouristus- ja tajuttomuuskohtaukset eivät kuitenkaan johdu epilepsiasta. Epilepsiakohtauksen kaltaisia kohtauksia saavalle koiralle on tehtävä huolellinen eläinlääkärintutkimus kokeineen ennen kuin koiran lääkitseminen epilepsialääkkeillä aloitetaan. Lääkitystä joudutaan usein muokkaamaan useita kertoja ja se kestää koko koiran loppuelämän. Sairaan koiran elämästä yritetään myös poistaa kohtauksia laukaisevia tekijöitä kuten stressiä, paastoaikoja ja kiima-aikoja. Epilepsialla on taipumus pahentua koiran vanhetessa.