Minkälainen airis on

Airistietoutta kyselijöille

J-pennut 6 kk vauhdissa. Suurehko ja vilkas rotu ;-)

11 /2004
Kiitos viestistäsi. Josko ensin kertoisin jotain airedalesta, siitähän halusitte tietää.

Airedale, lyhennettynä Airis on upea rotu, ken siihen tykästyy. Koira on suuri, voimakas, vilkas ja älykäs. Suuri sinäänsä, että kokoa löytyy 60 cm molemmin puolin (urokset yli ja nartut hieman alle sen). Voimakkaaksi sen tekee sen jylhä luonne, peräänantamaton rohkeus ja joskus itsepäisyydeksi luokiteltava luonne, johon kuitenkin mahtuu kultainen sydän. Vilkkaus taas on terrieritemperamenttiä. Voinet kuvitella, kun noinkin suuri koira innostuu reuhaamaan sisätiloissa ja se "pahin vilkkaus" kestää sen kakara-ajan (tarkoittaa airiksilla 2-5 vuotta). Toisaalta vilkas koira on helpompi opettaa käyttöpuolelle, kuin flegmaattinen yksilö jota ei saa edes makkara mukaan touhuun (meillä on ollut airisrivistössä joskus joitakin tämmöisiäkin yksilöitä, mutta se on nykyään yhä harvinaisempaa). Älykkyys koiralle tulee sen arvokkaasta käytöksestä (ei yleensä mikään turhan räyhääjä), oman ihmisen tärkeydestä (on yleensä se joka koiraa hoitaa ja komentaa) ja VALIKOIVASTA kuulosta. Todellakin, airis valikoi käskyistä ne mitkä sitä milloinkin sattuvat kiinnostamaan. Airista ei voi opettaa pakolla, vaan haasteellista sen koulutus on juuri siksi että sinun on aina oltava askel edellä sen ajatusmaailmaa, jos aiot saada siitä parhaat puolet esiin. Eräskin ystäväni kilpaili tokossa airiksensa kanssa jo pitkään edeten avoimeen luokkaan. Kerran vain kisoissa koiraa ei sattunut huvittamaan yhtään mikään ja se heittäytyi täysin tietämättömäksi. Ystäväni kertoi lähteneensä kisasta todella nöyryytettynä, mutta mitä sitä ei koiransa eteen kestäisi...

Airikset sopeutuvat erittäin hyvin. Yleensä ne eivät ole paikkasidonnaisia vaan hyvin IHMISSIDONNAISIA. Airiksen saa kärsimään sulkemalla se yksikseen narunnokkaan tai häkkiin. Airis haluaa olla kaiken keskipiste ja mukana kaikessa minne omistajakin menee. Yleensä airiksia on paljon kerrostaloissa, mutta se edellyttää riittävää liikuntaa, jotta sen vilkas luonne pysyy edes jonkinlaisessa kurissa. Itse tein airisurokseni kanssa tuommoisia 5 - 10 km lenkkejä päivittäin. Airis ei myöskään rotumääritelmän mukaan ole mikään räkyttäjä, joka puoltaa sen sijoittumista kerrostalossa.

Turkin hoito on iso, jos itse trimmaa koiransa. Yleensä ammatti-trimmarilta menee aikaa 4-5 h koko koiran nyppimisessä kerralla. Trimmauksen voi opetella myös itse, mutta se vaatii kärsivällisyyttä, kestävää kättä ja sijoitusta kunnolliseen trimmipuukkoon. Airiksesta ei lähde kotioloissa karvaa, jos trimmaus suoritetaan kuten se pitäisi. Suositus on vähintään 2 x vuodessa. Trimmi maksaa 140 euron molemmin puolin/kerta. Muutoin airiksen turkki on helppohoitoinen, mutta trimmi voi olla joskus suurin kompastuskivi.

Kyselit tuosta agility-harrastemahdollisuudesta. Tänä päivänä se on niin suosittu, että varmasti sitä järjestetään lähes Suomen jokaisella paikkakunnalla, uskon niin. Tiedän myös teidän perällä alkaneen tokoagi-harjoittelun. Siinä edetään koiran ehdoilla ja pyritään saamaan kontakti koiran vapaasta tahdosta.

Airiksen hinnat pyörivät nykyään (luullakseni) 1200 euron tietämissä..

No joo, tulikohan tietoa riittävästi...minä se aina innostun kertomaan kun joku vain kysyy. :-):-)

Tämmöistä tällä kertaa. Kysele pois vain jos jokin asia jäi askarruttamaan.

Mukavaa joulunalusaikaa!

Susanna

10/2004
Hei vain ja kiitos viestistäsi!

Mukava kuulla että kotisivumme ja airis rotuna kiinnostaa!
Airikset ovat sydämmellisiä otuksia, jotka käyttävät omaa päätään (joskus liikaakin) joka samalla ihastuttaa monia, mutta suuria PK-tuloksia odottavaa myös vihastuttaa. Yleensä airis on perhekoira, johon hyväksytän kaikki koiraa itseään kohtaan kiinnostusta osoittavat henkilöt. Airiksesta ollaan montaa mieltä käyttöpuolella. Jotkut vannovat vain Airiksen käyttölinjan nimeen (esim Saksa) ja toiset perhekoira/ seurakoira-nimeen (esim Englanti, Ruotsi). Suomessa ollaan sekä että, vaikka rotu on hyväksytty käyttökoiraksi.

Luonne on lähes poikkeuksetta erittäin hyväntahtoinen, luokseenpäästävä ja avoin. Tietysti huonolla käsittelyllä saadaan lähes mikä koira tahansa "piloille", mutta airiksissa se on hyvin harvinaista.

Minussa airiksissa sytytti niiden pyyteetön iloisuus ja innokkuus. Ei tarvitse käydä kuin postilaatikolla, niin aina otetaan yhtä iloisesti vastaan. Toinen on liikunnan riemu. On aivan upeaa katsella Airiksen kirmausta luonnossa. Itse en ole sellaista matkaa lenkkeillyt, etteikö airis olisi kotiin päästyä jälleen lähdössä, kun sille vain näyttää talutushihnaa.

Omaksi ihmiseksi airis yleensä valitsee sen henkilön joka pitää kuria sille. Omat koiranikin olivat aina kaikkien kavereita, mutta minua ne lopulta vain uskoivat, koska olin se joka antoi rakkautta mutta myös rajoja.

Turkinhoito on oma numeronsa sinäänsä. Sen turkki kasvaa valtavasti ja se ei pahemmin poista sitä oma-aloitteisesti. Se on siis nypittävä (käsin ei koneella ajaen). "Kotikoiralle" suositus on 2 kertaa vuodessa, mutta näyttelyitä varten turkki on työläs ja vaatii runsaasti aikaa sekä nyppimiskertoja.

Turkinhoidon lisäksi airis vaatii huumorintajuisen omistajan joka on aika ajatuksen edellä koiraansa. Käskemällä, rähisemällä ja pakolla se ei ala yhteistyöhön, vaan palkitseminen on paras keino (yleensä ne rakastavat ruokaa).

Rotu on suhteellisen terve. Sivuillani oli tilastotietoa airiksen terveydestä ja nykyään sitä löytyy myös kennelliiton koira Netistä!

Toivottavasti sait tästä hiukan kuvaa airiselämästä ja toki voi kysyä edelleen, jos jäi jokin asia mietityttämään.

T: Susanna Ollila